Prosessi alkaa raaka-aineiden valmistelulla ja esikäsittelyllä. Sopivat monomeerit, polyeetterit, polyolit, karboksyylihapot, initiaattorit, katalyytit ja neutralointiaineet valitaan halutun tuoterakenteen perusteella, minkä jälkeen näiden materiaalien mittaus ja tarkastus suoritetaan. Polymeeristen kostutus- ja dispergointiaineiden raaka-aineet vaativat usein esisekoitusta tai esikäsittelyä, jotta varmistetaan kaikkien komponenttien tasainen vieminen reaktiojärjestelmään. Koska raaka-aineiden suhde vaikuttaa suoraan lopputuotteen molekyylipainoon, hydrofiilisyyteen, adsorptiokykyyn ja yhteensopivuuteen pigmenttien ja täyteaineiden kanssa, tiukka valvonta on välttämätöntä.
Seuraavaksi tapahtuu polymerointi- tai funktionalisointireaktio. Polymeeristen kostutus- ja dispergointiaineiden tapauksessa polymerointia käytetään muodostamaan polymeeriketjuja, joilla on tietyt molekyylipainot ja -rakenteet; myöhemmin lisätään funktionaalisia ryhmiä -kuten karboksyyliryhmiä, hydroksyyliryhmiä, polyeetterisegmenttejä tai hydrofobisia ryhmiä-, jotka antavat molekyyleille sekä hydrofiilisiä että adsorptiokykyjä. Polyuretaani-pohjaisten dispergointiaineiden prosessissa tyypillisesti annetaan isosyanaattien reagoida polyolien kanssa, mitä seuraa hydrofiilisten segmenttien ja pigmentti{5}adsorboivien ryhmien sisällyttäminen. Prosessiparametreja, kuten lämpötila, reaktioaika ja raaka-aineen lisäysnopeus, on valvottava huolellisesti vakaan molekyylirakenteen varmistamiseksi.
Reaktion päätyttyä suoritetaan neutralointi-, laimennus- ja formulointivaiheet. Happamia ryhmiä sisältäviin dispergointiaineisiin lisätään sopiva määrä emäksistä ainetta neutralointia varten tuotteen säätämiseksi halutulle pH-alueelle ja sen veteen dispergoituvuuden parantamiseksi. Sen jälkeen lisätään tietty määrä deionisoitua vettä seoksen laimentamiseksi ja aktiivisen ainesosan pitoisuuden säätämiseksi vaaditulle tasolle sekoittaen varmistaen täysin homogeenisen järjestelmän. Tässä vaiheessa on varottava liian korkeita paikallisia pitoisuuksia tai nopeita lisäysnopeuksia, mikä minimoi paikallisen aggregaation tai järjestelmän epävakauden riskin.
Formuloinnin jälkeen suoritetaan tyypillisesti suodatus ja laatutestaus. Suodatus poistaa reaktion aikana muodostuneet pienet aggregaatit tai mekaaniset epäpuhtaudet, mikä varmistaa tuotteen pysymisen tasaisena ja stabiilina. Valmiit tuotteet testataan yleensä perusparametrien -kuten ulkonäön, kiintoainepitoisuuden, viskositeetin, pH-arvon, tiheyden ja varastointikestävyyden- sekä käytännön kostutus- ja dispersiotestien ohella. Tuote sisällytetään esimerkiksi pigmentti- tai täyteainejärjestelmään dispergoitumisnopeuden, hienouden, sedimentoitumisen, uudelleen-karkenemisen ja pinnoitteen värin tasaisuuden arvioimiseksi, mikä määrittää, täyttääkö tuote vaaditut vaatimukset.